Photo by Aaron Logan (www.lightmatter.net/gallery/albums.php)
Tulevasta ydinsodasta ja sen jälkeisestä rappiosta on ammennettu lukemattomia sci-fi-tarinoita. Aluillaan oleva energiakriisi ja öljyn loppuminen herättävät pelkoja skenaarion mahdollisesta toteutumisesta, kun suurvallat syöksyvät tuhoisasti viimeisten öljypisaroiden kimppuun.
Ihmiset ovat perusluonteeltaan ahneita. Tai tarkemmin, miesten perusluonteeseen kuuluu halu hallita ja omistaa. Kehitys on ihmisrodun kohdalla muovannut naiset huolehtimaan jälkeläisistä siinä missä miehet pyrkivät nokkimisjärjestyksen huipulle valloittamaan ja hallitsemaan (on huomattava, että tämä kärjistys pätee nimenomaan länsimaiseen kulttuuriin). Koska ihmisillä ei ole värikkäitä pröystäilyelementtejä kehossaan, joutuvat miehet kipuamaan nokkimisjärjestyksen huipulle toisella tavalla. Nykymaailmassa tämä toteutuu yleensä rauhanomaisin keinoin omaisuuden kartuttamisella. Omaisuuden kartuttamisessa on se ikävä puoli, että se vaatii resursseja, joita on nykytekniikalla niukasti. Materiaalin kartuttaminen kun kiteytyy länsimaisessa elämäntavassa autoiluun ja asumiseen energiaa syövällä tavalla. Tätä nykyaikaista kulutusyhteiskuntaa pyörittää öljy. Ja sitä ei riitä loputtomiin.
On päivänselvää, että öljy loppuu joskus. Koska öljyn kysyntä kasvaa Aasian maiden kehittyessä kiivasta vauhtia, ja tarjonta ajan myötä vähenee, on väistämätöntä, että öljyn hinta nousee. Tämä syy–seuraussuhde on niin pohjattoman yksinkertainen, että on suorastaan käsittämätöntä, että ihmiset jaksavat urputtaa öljyn kallistumisesta ja vaativat valtiovaltaa estämään hinnannousun. Öljyn hinta on sidoksissa sen määrään markkinoilla sekä kysyntään, ja vaikka valtiovalta kuinka yrittäisi pakkokeinoin pitää hintoja kurissa, sitä mönjää ei riittäisi kaikille tuhlattavaksi siten kuin viime vuosikymmeninä on nähty.
Ratkaisu ongelmaan on energiantuotannon ja -käytön tehostaminen. Halpa öljy on tähän saakka jarruttanut tehokkaasti energiantuotannon kehittymistä, mutta ongelman ratkaisu näkyy jo nyt huoltoasemien hintalapuissa. 90-luvulla, kun öljyä on riittänyt länsimaissa tuhlailtavaksi asti, ei uusien energiamuotojen kehittämiseen ole ollut taloudellisia kannustimia, joten näin ei myöskään ole tehty. Mutta nyt, kun öljyn hinta nousee, alkavat muut energiantuotantotavat tulla suhteellisesti kannattavammiksi. Markkinatalous tulee näin siis ratkaisemaan energiakriisin – ohjaamalla investointeja uusiin energiantuotantomuotoihin. Öljyn hinnannousu ei ole vaarallinen vihollinen, vaan energiakriisin ratkaisun ensimmäinen vaihe.
Ratkaisevaa asian rauhanomaisessa ratkaisussa on toisaalta se, nouseeko öljyn hinta tulevaisuudessa kyllin hitaasti ja se, onnistuuko teknologia vastaamaan tähän kehitykseen riittävän nopeasti uusien energiantuotantotapojen kehittämisellä. Valtiovallan ei pidä yrittää rajoittaa öljyn hinnan nousua, vaan tukea uusien, kestävämpien energiamuotojen kehittämistä mm. verohelpotuksilla ja investointituilla. Öljyn hinnannousu sinänsä on väistämätön, ja lisäksi positiivinen, ilmiö. Yhdessä markkinatalouden kanssa se houkuttaa kehittämään uusia energiantuotantomuotoja ja vie kehitystä eteenpäin. Toivon mukaan tämä kaikki tapahtuu rauhanomaisessa hengessä.
